Olen ollut ylpeä sote- alastani jo lähes 40 vuoden ajan.
Näiden vuosien aikana olen nähnyt monenlaisia uudistuksia, organisaatioita, toimintamalleja ja johtamisjärjestelmiä. Olen nähnyt myös paljon hyvää: osaavia ammattilaisia, sitoutumista, kehittämistä ja aitoa halua tehdä asioita paremmin.
Silti minua on viime aikoina jäänyt vaivaamaan yksi ajatus. Tuntuu, että yhä useammin järjestelmää tarkastellaan hallinto edellä eikä ihminen edellä.
Julkisesta taloudesta, sote-palveluista ja ikääntyneiden palveluista käytävä keskustelu päätyy usein samaan johtopäätökseen: rahaa ei ole riittävästi. Se on varmasti osittain totta. Samalla kuitenkin mietin, jääkö liian vähälle huomiolle kysymys siitä, miten käytössämme olevat resurssit on rakennettu, johdettu ja kohdennettu.
Sote-alan asiantuntijat ovat jo pitkään puhuneet palveluketjujen sujuvuudesta, rakenteiden yksinkertaistamisesta, päällekkäisyyksien purkamisesta ja palvelujen paremmasta yhteensovittamisesta. Myös THL on korostanut palveluketjujen toimivuutta, integraatiota ja palvelujen vaikuttavuuden parantamista talouden reunaehtojen sisällä. [thl.fi], [blogi.thl.fi]
Silti välillä tuntuu, että päätöksenteosta tulee yhä raskaampaa samaan aikaan, kun kentällä kamppaillaan henkilöstön saatavuuden, työssä jaksamisen ja kasvavan palvelutarpeen kanssa.
Erityisesti ikääntyneiden palveluissa tarvittaisiin nykyistä selkeämpi kokonaisuus. Kotihoidon, asumispalveluiden, sosiaalipalveluiden, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon pitäisi toimia yhtenä kokonaisuutena eikä erillisinä saarekkeina.
Samalla herää kysymys: kuulemmeko aidosti toisiamme?
Kuullaanko kentän ammattilaisia, asiantuntijoita ja niitä ihmisiä, jotka näkevät arjen toimivan tai toimimattoman joka päivä? Vai hukkuuko tieto matkalla työryhmistä hallintoon, hallinnosta lautakuntiin ja lautakunnista edelleen uusiin selvityksiin?
Onko meillä liikaa päättäviä elimiä, liikaa hallinnon tasoja ja liikaa rakenteita, jotka lopulta etäännyttävät päätöksentekoa itse toiminnasta?
Tarvitsemme varmasti säästöjä. Julkisen talouden realiteetteja ei voi sivuuttaa. Mutta ehkä keskustelun pitäisi alkaa hieman toisesta lähtökohdasta.
Meillä on tämä määrä rahaa käytettävissämme. Mitä sillä saadaan aikaan?
Voisiko säästöjä löytyä myös turhan byrokratian purkamisesta, päällekkäisten rakenteiden keventämisestä, normien kriittisestä tarkastelusta ja työnjaon uudistamisesta?
Johtajuutta tarvitaan aina. Mutta kuinka monessa kerroksessa? Kuinka paljon johtamista tarvitaan tukemaan toimintaa ja kuinka paljon ylläpitämään järjestelmää itseään?
Julkinen sektori ei ole yritys eikä sen pidäkään tavoitella voittoa. Silti meidän pitäisi uskaltaa kysyä jokaisen uudistuksen kohdalla yksi yksinkertainen kysymys:
Tuottaako tämä enemmän arvoa ihmisille, joita varten palvelut ovat olemassa?
Joskus tuntuu, että keskustelemme paljon siitä, paljonko järjestelmä maksaa. Vähemmän keskustelemme siitä, kuinka hyvin se toimii.
Ehkä tulevaisuuden tärkein uudistus ei ole vain uusi säästölista tai lisärahoitus. Ehkä se on rohkeus yksinkertaistaa järjestelmää, kuunnella enemmän asiantuntijoita ja rakentaa palvelut aidosti ihmisiä varten.

One response to “Byrokratian rattaissa?”
Mitä mieltä olet?